Rentouttava olo

Nyt on mukavan rento olo. Täytyy myöntää, että... etyylialkoholilla saattaa olla oma osuutensa asiassa.
Olen kuitenkin mielestäni oloni ansainnut. Eteisessä on roskikseen kulkeutumassa keskikokoinen jätesäkillinen koirankarvoja ja makkarissa nukkuu karvojen luovuttajan vieressä vaimo kissojen kera. (Todella hellyttävä näky).

Nämä öiset hetket, jolloin talo on jo hiljentynyt, kissat lopettaneet jokailtaisen tappelunsa ja vaimo ynisee tyytyväisenä sängyssä, ovat korvaamattomia.

Ei yhtään öykkäröivää seuruetta alaovella ihmettelemässä kadonneiden avaimien (vaimojen, tyttöystävien, pullojen, taksien....) kohtaloa. Ei yhtään pohjoiseen, tai etelään jyrräävää rekkaa. Ei yhtään aura-autoa kraappaamassa puhkikulunutta tietä.

Vain hiljaisuus, hiljaa tikittävä kello, pari kopsahdusta, kun kilpikonnamme muistuttaa olemassaolostaan. Tämä pieni hetki, jonka arvo on korvaamaton. Miksi emme kaikki voi olla kilpikonnia, eläimiä, joille kiire on todella suhteellinen käsite. Hmmm... isäntä taisi kävelyttä minua tänään... vai oliko se eilen.. viime vuonna....