perjantai 6. maaliskuuta 2009

Paprikaa

Tuli sitten lähdettyä paikalliseen puotiin, hakemaan pientä iltapalaa, Ajattelin, ettei tässä kevätsiivouksen keskellä. viitsi mitään oikeaa ruokaa laittaa. Jo suunnistaessanai kohti pizzahyllyä, huomasin silmälasien jääneen kotiin. No siinä sitten tihruamaan tuoteselosteita pizzojen takapuolelta. "Tuosta ei saa mitään selvää, tuossa on paprikaa (Näkyu ihan kuvasta), hmm.. tämä - vähän on hämärääkin - äkkiä koriin, ettei hermo mene.

Vielä pari tuntia pyykkiä, roinaa ja kolinaa. Koira hermoilee, kissat on piilossa jossain, vaimo lähti turvaan paikalliseen. Silmissä sumenee, näkyisi varmaan viliseviä ruokalautasia, jos peiliin katsoisi. Takki niskaan ja hakemaan lisää pahvilaatikoita kaupasta. Paikallinen on siinä sopivasti matkalla, joten pari kuivaa viskiä huiviin ja ilmoitus vaimolle, että kohta voipi tulla kotiinkin.

Vielä talvivaatteita laatikoihin, että mahtuu nukkumaan, kuivasrumpu saa pärjätä huomiseen. Hikinen paita koriin ja ihanaan kuumaan suihkuun. Vielä kun saa tuon vatsassa olevan mustan aukon tukittua, voisi mennä oikaisemaan nivelet ansaitulle levolle.

Siispä pari pizzaa pinoon, päälle muutama siivu meetvurstia. Lisukkeiksi pilkottu banaani, valkosipulihapankurkkuja, sitruunaa. Ja sitten syömään, nam, pieni aavistus viimeisillä paloilla, oliko tässä sittenkin paprikaa? Lasillinen punaviiniä, ja vaimo viereen. Silmät lupsahtelee jo ennen kolmatta sivua vanhassa vitsikirjassa, iltasuukot...

Räps. Mitä kello on? Pimeää. Mahassa on patti. Suussa maistuu paloöljyltä. PAPRIKAA! Keittiöön, kello on kaksi, lasi maitoa ensiavuksi. Hetken kuluttua jo helpottaa vähän. Vessaan, helpottaa vähän lisää. Kaivamaan pizzan nahka roskiksesta ja lasit päähän. Ei riitä, hakemaan lukulasit (kutsutaan myös sänkylaseiksi ja valot kirkkaimmalleen. Vaaleaa tekstiä, maitosuklaan ruskealla pohjalla. Fontti jokin tukkonen bold.

Ainekset: vehnäjauho, vesi, kestomakkara 12% (mm. naudan- ja sianliha, soijaproteiinivalmiste, säilöntäaine E250), juusto, tomaattisose, paprika, kasviöljy, sokeri, muunnettu perunatärkkelys, mausteet (mm. musta- ja valkopippuri, cayenne, sipuli, valkosipuli, kardemumma, muskottipähkinä, paprika, chili), hiiva, etikka, suola (1.2%), nostatusaineet (E450, E500), hiivauute. Lihapitoisuus 12%. SUOMALAISTA NAUDAN- JA SIANLIHAA.

Samma på svenska.

Esimerkissä tekstin ja taustan värit päinvastoin, mutta kontrasti suunnilleen sama. Fontin kokoa on tässä vähän vaikeaa vertailla, kun se riippuu selaimen asetuksista, mutta luonnossa pienen kirjaimen koko n.1.5 mm. Jouduin vaihtamaan laseja (näyttö/luku), useita kertoja kirjottaessani. Ja normaali ihmisen pitäisi siis pystyä lukemaan tämä ollessaan ostoksilla!

Pakkauksen taustasta on käytetty vain toinen puoli, joten tilaa olisi ollut. Taustan värit tuskin vaikuttavat tuotteen menekkiin, tai hintaan merkittävästi, sillä valkoista on painatuksessa kuitenkin käytetty.

Miksi meitä kuluttajia kiusataan ihan turhaan ja miksi viranomaiset eivät valvo näitä asioita. Kertokaa omia kokemuksianne vastaavanlaisista tapauksista. Jos ilmat ovat suotuisia, lähetän oikein mehukkaasta kirjoituksesta syksyllä palkinnoksi mustaherukkapihlajanmarjahyytelöpurkin.

Nyt ei enää nukuta, ärhhh.

2 kommenttia:

  1. Raaka-aineita niille kuulumattomissa paikoissa: Marlin karpalo-rypälemehussa on sipulia!!! Mitä se siellä tekee? Ja kun etsii netistä ko. tuotteen tuoteselosteen, sipulista ei mainita sanaakaan. Purkin kyljessä siitä on maininta. Tämä kävi ilmi, kun tuttu allergikko sairasti viikon juotuaan tuotetta purkillisen. Eipä juuri tule mieleen marjamehusta ensmäisenä tarkistaa onko siinä sipulia. Ei nyt ole purkkia tässä jotta tarkistaisin fontit yms. seikat. Minusta se riittää jo valituksen aiheeksi, että marjamehussa on si-pu-li-a!

    VastaaPoista
  2. no, minäpä join taannoin purkillisen eldoradon lonkeroa. arvaapa mistä se oli tehty? OMENAVNISTÄ!!!

    teki häijyä, mutta eipä tullut omanaviinikään mileen greippilonkerossa.

    VastaaPoista